Kiviä taskussa

riemastuttava ja riipaiseva irlantilaiskomedia

Teksti: Suve Pääsukene

Pentti Kotkaniemi on tehnyt loistavan ohjaustyön irlantilaisen Marie Jonesin Stones in His Pockets -näytelmän suomenkielisessä kantaesityksessä Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa. Eikä muu tekijäkaarti jää Pekkaa pahemmaksi.

Tapahtumat sijoittuvat pieneen irlantilaiskylään, jonka liepeillä kuvataan amerikkalaista elokuvaa. Tekijät ovat suoraan Hollywoodista, mutta lähes koko kylän väki on valjastettu elokuvan avustajiksi. Jake (Mika Nuojua) on hiljattain palannut kotikyläänsä rapakon takaa taskut yhtä tyhjinä kuin sinne lähtiessäänkin. Charlien (Martti Suosalo) videovuokraamo on juuri tehnyt konkurssin, ja viimeisenä epätoivoisena tekonaan Charlie on päättänyt tulla paikkakunnalle saadakseen mahdollisuuden esitellä tekemäänsä elokuvakäsikirjoitusta Hollywoodin väelle. Jake ja Charlie hakeutuvat molemmat elokuvan avustajiksi, mutta joutuvatkin tekemään jotakin aivan muuta.

Jaken ja Charlien lisäksi näytelmässä on 13 muutakin roolia, mutta näyttelijöitä ei tarvita kuin kaksi. Nuojua ja Suosalo esittävät kaikki roolit 8-vuotiaasta pikkupojasta 75-vuotiaaseen äijänkäppyrään. Väliin mahtuu niin hemaiseva amerikkalaisdiiva kuin pikkusievä kuvaussihteerikin. Molemmat näyttelijät hallitsevat suvereenisti roolien vaihdon sekunnin murto-osassa. Ilman puvunvaihtoja tai peruukkeja.

Henri Kapulaisen käännös on herkullinen. Kapulainen on erilaisia englanninkielen aksentteja kuvatessaan käyttänyt nerokkaasti suomenkielen eri murteita, joita näyttelijät taidokkaasti vaihtavat hypätessään roolista toiseen. Nuojua ja Suosalo ovat molemmat jostakin Oulun liepeiltä kotoisin, joten kyläläiset puhuvat Oulun murretta. Näytelmän skotti puhuu -kuinkas muuten- niin pohojalaasta, jotta. Kutkuttavinta on kuitenkin Suosalon käyttämä Turun murre hänen esittäessään dublinilaista ohjausassistenttia Simonia, joka suurine käsineen tuo mieleen vuoroin Ville Itälän, vuoroin erään toisen turkulaisen valtiomiehen…

Jyrki Sepän lavastus Markku Kunnarin toteuttamine taustafondeineen on paitsi henkeäsalpaavan kaunis, myös toimiva. Pelkistetty lavastus antaa näyttelijöille tilaa. Ja nämä näyttelijät todella osaavat täyttää näyttämön. Muutkin kuin Irlannin ystävät nauttivat taatusti Jaken ja Charlien huikeasta riverdance-esityksestä.

Mitään näin hauskaa en ole aikoihin nähnyt! Menkää ihmeessä katsomaan. Jos onnistutte saamaan lippuja.