Levyjä Irlannista

Teksti: Markus Asunta ja Olli Pellikka

Irlantilaisen folkin mieslaulajien ehdoton ykkösnimi, Seán Keane, julkaisi viime lokakuussa kuudennen soololevynsä. Tuottajana oli jälleen Arty McGlynn, joten tulos on taattua laatua. Mukana on kantrisävyjä, mutta myös aivan puhdasta kansanmusiikkia.

Levy alkaa parilla melko yhdentekevällä laululla, mutta paranee huomattavasti edetessään. Mukana on ilmiselviä klassikko-tulkintoja, kuten Brendan Grahamin “Zuider zee”, jolla Seánin tumma ääni ja tapa laulaa melkein suu kiinni pääsee oikeuksiinsa.

Corkilainen Nomos-yhtyeen laulajana tunnettu John Spillane on säveltänyt levylle kolme laulua, joista parhaiten jää mieleen nimisävelmä “Valley of the Heart”, joka edustaa rokkavampaa Seán Keanea. Levyllä on mukana koko joukko Irlannin huippumuusikkoja, kuten viulisti Nollaig Casey, basisti James Blenderhasett, haitaristi Mairtin O’Connor ja tietysti kitarassa levyn tuottaja Arty McGlynn.

Levyn kruunaa yhdessä Irlannin ehkä parhaan iirinkielisen laulajattaren Maighread Ni Dhomhnaillin kanssa tulkittu “Bruach Na Carraige Báine”. “Valley of the Heart” ei ehkä ole Seán Keanen paras levy, mutta erinomaisen nautittava kokonaisuus. Läpileikkauksen laulajan urasta saa juuri ilmestyneeltä kokoomalevyltä “ A Portrait. Best of 1993-2003”. Mukana on niitä lauluja, joihin kaikki rakastuivat Seánin Suomen vierailulla 1994, kuten “Home Away From Home”, “Galway To Graceland” ja “Man From Connemara”. Erikoisuutena on Beatles-klassikko “Blackbird”, jonka sovituksesta vastaa ei yhtään vähempi kuin Sir viides Betale Sir George Martin.

Näitä levyjä kuunnellessa odottaa malttamatta Seán Keanen tulevaa Suomen vierailua. Näin hyvää laulajaa ei livenä kuule kovin usein!

The Red Hat Band on perustettu kasvattamaan vuonna 2002 syntyneen Red Hat Band – nimisen
irlantilaismuusikkokollektiivin ja verkkosivun julkisuutta. Orkesterissa vaikuttaa tuttuja nimiä muun muassa sellaisista yhtyeistä kuin Calico (Diarmaid – uillean pipes, Donncha – kitara ja Deirdre Moynihan – laulu ja viulu) ja Flook (legendaariset Brian Finnegan – huilu ja John Joe Kelly – bodhran). Flookin kiireisestä kiertueaikataulusta johtuen Brian ja John Joe eivät tosin valitettavasti ole useinkaan käytettävissä keikoilla. Allekirjoittanut tosin pääsi viime kesänä todistamaan Flookin ja Red Hat Bandin yhteisesiintymistä, ja herrojen musiikillinen panos on saatu ikuistettua tälle äänitteelle.

Muusikoiden tasosta kertonee jotakin myös se, että pääosa debyyttipitkäsoiton aineistosta on äänitetty orkesterin kahden ensimmäisen keikan yhteydessä. Kyse on siis livelevystä sangen puhtaassa muodossa. Levyn lopussa on kuitenkin mukana myös kaksi kaupallista radiosoittoa varten tuotettua “radio edit”-raitaa, joissa akustista folkmeininkiä on höystetty rumpuloopein ja sähkökitaroin. Covering Ground on siis Red Hat Bandin uran alkupiste.

Deirdre Moynihanin ja Aine Whelanin laulamat laulut vuorottelevat levyllä luontevasti instrumentaalisemman kansanmusiikin kanssa. Instrumentaalisävelmät ovat pääosin lähtöisin Bretagnesta sekä Diarmaid Moynihanin kynästä, laulut taas tulevat Deirdre Moynihanilta sekä useammasta amerikkalaislähteestä. Ehkä hämmentävin laulu levyllä on vanha, ilmeisesti negrospirituaalialkuperää oleva Jesus is comin’ soon, jonka ensi kertaa levytti Blind Willie Johnson vuonna 1929. Pohjoismaisesta näkökulmasta merkillepantava asia on Deirdren kirjoittama laulu, joka kertoo ruotsalaisen merenkulkuhistorian mustasta hetkestä vuonna 1628 Tukholman edustalla.

Jos kohta kyse ei olekaan kirjaimellisesti irlantilaisesta perinnemusiikista, lopputuloksena on soundi, joka vetänee puoleensa useimpia irkkumusiikin ystäviä. Livemeiningistä huolimatta Covering Ground kuulostaa kuitenkin jollakin tasolla kaupalliselta; meno on sangen modernia paahtoa tiellä ja soundimaailmalla, joita Bothy Band ja kumppanit aikanaan viitoittivat rokkaavammalle tulkinnalle irlantilaisesta perinnemusiikista. Levy antaa kuulijalleen hyvän aavistuksen live-tilanteesta, joka olosuhteiden suodessa on syytä kuitenkin päästä kokemaan itse.

Markus Asunta

www.redhatmusic.com

Maailman laulaja-lauluntekijöiden ehdotonta aatelia edustava Luka Bloom tulee ainakin viidentoista vuoden odotuksen jälkeen Suomeen. Syksyä odotellessa voi kuunnella Lukan eli Barry Mooren uusimpia levyjä.

Luka Bloom sai viime vuonna ankaran jännetuppitulehduksen oikeaan käteensä, joka melkein esti häntä soittamasta kitaraa ja esiintymästä. Vähitellen hän ryhtyi soittamaan kitaraa näppäilemällä, aivan toisin kuin hän ennen oli soittanut.

Tämä terapiasoitto alkoi miellyttää Lukaa niin paljon, että äänitti yhdeksän kappaleen CD:n Old Millissä, joka sijaitsee Naasissa, Co. Kildaressa.Tuloksena oli levy hitaita kappaleita, joita voi käyttää vaikka kehtolaulujen sijaan. Mukana on tuttuja sävelmiä, kuten “She Moved Through The Fair”, “Nora” ja “The Water is Wide”.

Levy on erikoinen ja kuulostaa ensi kuulemalta vähän omituiselta.. Vähitellen siitä alkaa pitää ja huomaa, että kyseessä on pienoinen mestariteos. Ei kaiken musiikin tarvitse olla suurta ja mahtipontista. Minimalismi on myös oma taiteensa!Luka Bloomin toista puolta edustaa
vuonna 2002 Amsterdamin kuulussa Carre-teatterissa äänitetty live “Amsterdam”. Luka on aina ollut suosittu Hollannissa ja tällä hän esittää innostuneen yleisön edessä joukon hittejään, kuten “Exploring the Blue”, “Sunny Sailor Boy” ja “Delirious”. Mukana on myös harvinaisempaa materiaalia, kuten Bob Marleyn ja Bob Dylanin tuotantoa.

Jälleen voi suositella molempia levyjä Lukan ensimmäistä Suomen
vierailua odottaessa. Hyviä levyjä molemmat. Ei tämä mies huonoja ole tehnytkään!

Olli Pellikka