Muistatteko Ilkka Kuosmasen, pienen pellavapäisen turkulaispojan, joka hurmasi yleisön tanssitaidollaan parin vuoden takaisilla Irlanti-festivaaleilla? Ilkan menestys jatkuu myös Suomen rajojen ulkopuolella. Anne Kuosmanen kertoo tässä Ilkan kuulumisia:
Kuinkas sitten kävikään?
Teksti: Anna Kuosmanen
Viimeisten kuuden kuukauden aikana nyt 13-vuotiasta Ilkka Kuosmasta ei ole näkynyt lavalla yhtä tiuhaan tahtiin kuin tavallisesti. Nuori lupaus keskittyi ensisijaisesti tietenkin koulunkäyntiin, mutta myös suurempia haasteita varten: Marraskuussa 2002 Mullingarissa, Co. West Meath’ssa, Irlannissa pidettyihin Leinster Championship – kilpailuihin ja huhtikuussa 2003 Killarneyssa, Co.Kerryssa pidettyihin irlantilaistanssien maailman-mestaruuskilpailuihin. Syksyllä eivät jälkimmäiset kilpailut suinkaan olleet vielä itsestäänselvyys, asian ratkaisi menestyminen Leinstereissä. Toki Ilkkaa on nähty myös esiintymässä, mutta kaikille pyynnöille hän valitettavasti ei ole voinut vastata myöntävästi.
Tähänastisessa tanssijan elämässä ehkä jännittävimmät kokemukset liittyvät marraskuun 2002 Irlannin matkaan. Loppukuussa pidettiin Leinster Championship – kilpailut ja sitä edelsi tiivis ja rankka harjoittelujakso. Lisäjännitystä matkalle antoi tulopäivänä alkaneet rankat vesisateet, jotka saivat aikaan katastrofaalisia tilanteita: paikoitellen talot kärsivät mittavia vahinkoja, tiet joutuivat veden valtaan aiheuttaen jo muutenkin ruuhkaisille Dublinin ja ympäristön teille täydellisiämottitilanteita.
Näistä haitoista huolimatta oli Ilkan taivaalla auringonpaistetta. Sinnikäs harjoittelu opettajansa Linda Cawten johdolla tuotti molemmille iloisen yllätyksen: Ilkka voitti omassa sarjassaan, pojat alle 12 vuotta, Leinster Championship – tittelin saaden tuomareilta täydet 300 pistettä! Komea kiertopalkintopokaali on nyt ensimmäistä ja ainoata kertaa Leinsterin alueen ja koko Irlannin ulkopuolella. Ainoata kertaa siksi, että Ilkka sai kilpailla poikkeusluvalla, mutta nykyiset sääntömuutokset eivät enää salli vastaavaa lupaa. Tästä huolimatta Ilkka sai myös oikeuden ja velvollisuuden osallistua tämän vuoden huhtikuussa irlantilaistanssien MM-kilpailuihin Killarneyssa.
St. Patrick’s – viikko tiesi kaikista juhlatapahtumista huolimatta Ilkalle rankkaa treeniä. Olivathan maailmanmestaruuskisat vain kuukauden päässä ja kaksi kilpailutanssia, jig ja set dance, vasta työn alla. Opettajansa mukaan kukaan muu tanssija ei olisi yhtä kylmäpäisesti pystynyt suhtautumaan lyhyeen harjoitteluaikaan, mutta Ilkka osoitti jälleen kerran härkäpäisen luonteensa: mahdollisuudet tanssin opiskeluun kun ovat rajalliset, niin siitä ja itsestä on otettava kaikki irti. Tuskaa, hikeä ja kiivaitakin jalaniskuja niihin sisältyi, mutta mikään ei olisi voittanut sitä hikisten ja punakoiden kasvojen loistetta, kun askeleet olivat hallussa! Taas oli saatu voitto kovimmasta kilpailijasta, omasta itsestä.
Aika kului todella kuin siivillä täällä kotimaassa, harjoitellen ja tehdessä muuttoa uuteen kotiin, Kaarinaan. Kaarinan kaupunki ottikin Ilkan avosylin vastaan, hänelle järjestyi muutamaksi kerraksi viikoksi puitteiltaan loistava harjoittelupaikka Vaparista, vapaa-ajankeskuksesta.
Pian oli taas aika pakata matkalaukut ja esiintymisvaatteet sekä suunnata kohti Dublinia. Siellä Ilkalle tarjoutui harjoittelun lisäksi huikeita elämyksiä. Irlannin Suomen suurlähettiläs Pekka Oinonen vaimoineen kutsui Ilkan lounaalle virka-asuntoosa ja kutsun Ilkka ottikin kiitollisena vastaan. Voimme vain todeta ylpeinä, että meillä suomalaisilla on mahtava suurlähettiläspariskunta: vieraanvarainen ja ystävällinen. Keskustelua olisi riittänyt vaikka miten pitkäksi aikaa, ellei matkan päätarkoitus, tanssiharjoitukset, olisi asettanut aikarajoitusta.
Riverdancen toimistosta, josta on tullut meille vakituinen tervehdyskohde joka reissulla, otettiin yhteyttä, sillä Ilkka haluttiin kuuluisan Late Late Shown vieraaksi saman viikon perjantai-iltana. Ilkan omistautuminen irlantilaistanssille oli herättänyt mielenkiintoa siinä määrin, että siitä haluttiin kertoa kirjaimellisesti kaikelle kansalle: Late Late Show on maailman pisimpään säännöllisesti esitetty talk show, se aloitettiin jo 1950-luvulla. Lisäksi se on Irlannin katsotuin tv-ohjelma. Siitä kieli myös se, että niin kaduilla, seuraavana päivänä junassa matkalla Killarneyyn kuin perilläkin Ilkka tunnistettiin. Ihmiset aidosti ihastelivat ja toivottivat kaikkea hyvää tuleviin kilpailuihin.
Iloisen yllätyksen saivat aikaan myös Irish – Finnish Society’ssa Dublinissa toimivat Virpi Lynch ja Pipsa Pentti kannustamalla Late Late Shown katsomossa ja tulemalla tapaamaan shown jälkeen. Myöhemmin seurueeseen liittyi myös puheenjohtaja Eeva Harney saateltuaan toisen suomalaisen Irlannin vierailijan, Elisabeth Rehnin majapaikkaansa.
Sanoinkuvaamaton on ainoa tapa kuvailla maailmanmestaruuskilpailujen mittavuutta ja puitteita. Koko kilpailu kaikkine ikäryhmineen kesti viikon ja kilpailuja oli joka päivä kellon ympäri. Tuhansittain ihmisiä, katsojia, tanssijoita, opettajia, tanssitarvikekauppiaita, kaikkea mitä voi vain kuvitella. Käytävillä harjoit-telua, valmistautumista omiin suorituksiin, pukeutumista, peruukkeja, meikkausta, valokuvaajia. Ennen kaikkea Glenneagle Hotellin käytävillä pystyi aistimaan jännityksen ennen suorituksia, mutta pettymyksen kyyneliltä ja vakavilta kasvoiltakaan ei voinut välttyä.
Ilkka lähti kilpailuun hyvin realistisin odotuksin. Hän tiesi, että kaikki hänen ikäryhmänsä muut tanssija olivat jo vanhoja konkareita, monissa kilpailuissa käyneitä ja oppia saaneet jo pienestä pitäen. Omaksi tavoitteekseen Ilkka asettikin selviytymisen kilpailupaineessa omista tansseistaan, olihan jo pelkästään mahdollisuus osallistua näihin kilpailuihin jotain sellaista, mitä kukaan muu suomalainen ja mahdollisesti kukaan pohjois-maalainen ei ollut koskaan tehnyt. Jos vielä onnistuisi jättämään taakseen pari kilpailijaa, olisi se enemmän kuin uskaltaisi unelmoida. Ilkan ikäsarjassa, pojat alle 13 vuotta, oli 57 osallistujaa kaikista niistä maista, joissa irlantilaisia maastamuuttajia asuu: Yhdysvalloista, Kanadasta, Englannista, Skotlannista, Australiasta. Aikataulu kilpailuissa oli myöhässä ja odottelu lisäsi jännitystä, mutta Ilkka suoriutui omasta osuudestaan hyvin kaikesta paineesta ja valonheittäjien kuumuudesta huolimatta, eli tavoite oli saavutettu! Iloisen yllätyksen saimme seuraavana päivänä, jolloin lopulliset kilpailutulokset tulivat: Ilkka sijoittui 39:ksi, eli taakse jäi enemmän kuin pari poikaa, peräti18! Nyt oli aika huokaista ja nauttia kuvankauniin Killarneyn nähtävyyksistä, elokuvista ja hyvästä jälkitunnelmasta.
Ilkan tärkeimpiä esiintymisiä Suomessa tänä vuonna ovat olleet tammikuussa Porissa TUL:n päivän juhlassa Porin teatterissa ja vapunpäivänä Tampere-talossa yhdessä kapellimestari Ari Rasilasen johtaman Tampere filharmonikkojen sekä Heini ja Pentti Hietasen kanssa. Muutama päivä Vapun jälkeen odotti Ilkkaa koulusta kotiin hieno yllätys Tampereelta: kannustava huomionosoitus Tapparan edustusjoukkueelta paidan, lippalakin ja upeiden saatesanojen muodossa. Niinköhän taas on, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, lähellä olevat asiat mielletään itsestäänselvyyksinä tai sitten ne tuttuina juttuina eivät tunnu tarpeeksi ”erikoisilta”!
Toki Turun kaupungin kulttuurilauta huomioi Ilkan hakemuksen myöntämällä pienen apurahan ja Helsingistä Ahlström Oyj kannusti Ilkkaa myös apurahan muodossa.
Kiitos kaikille, jotka mahdollistavat Ilkan irlantilaistanssien opiskelun taas vähäksi aikaa eteenpäin!
Jotta tämä iki-ihana ”irkkutanssi” ei olisi vain harvojen ilona, Ilkka opetti helppoja askeleita Turussa Ruissalon Kansanpuistossa kansainvälisenä tanssin päivänä 15.05.2003 ”Day Of Dance” -tapahtumassa. Lattialle uskaltautui lukuisia eri-ikäisiä, niin naisia kuin miehiäkin kokeilemaan miten cut, heel, step, stamp ja muut askeleet nivoutuivat toisiinsa. Ilkan stampit saivat cd-soittimenkin hyppäämään, mutta sehän vain osoitti, että tanssi on tosiaan iso ilo, kullekin omalla tavallaan, omien taitojensa mukaan. Tanssi on hauskaa!
Uusimmat kommentit